Niinpä niin. Piti aloittaa edes näennäisesti fiksun blogin pitäminen, mutta kuinkas sitten kävikään. Päivityksiä tippuu harvoin jos ollenkaan ja sisältökin voisi olla parempaa. Kirjoittaminen on yllättävän vaikeaa tai ainakin vaikeampaa kuin vain oleminen. Uutisaiheita kyllä on, joita voisi kommentoida, mutta toisaalta, miksi sanoa jokin, minkä muut ovat sanoneet ennen minua? Omat mielipiteeni tai ajatukseni eivät ole riittävän omalaatuisia vaan pikemminkin tasapaksuja, eikä niiden avulla onnistu edes kärjistäminen. Olenko siis ajatuksiltani vain keskiluokkainen, joka toivoisi olevansa enemmän?

Kirjoittamisen vaikeus on muutakin kuin blogin kirjoittamisen vaikeutta. En ole kuukausiin kirjoittanut ainuttakaan uutta runoa. Ei vain ole mitään sanottavaa. Tai sitten en ole ottanut itselleni kylliksi aikaa. Ehkä pitäisi siirtyä parvekkeelle, täytellä ja sytytellä piippu ja katsella maailmaa, kynä ja kirja valmiina inspiraation varalta. Sanotaan, että kirjoittaja kirjoittaa aina enemmän tai vähemmän omasta elämästään, joten ehkä se että elän tällä hetkellä eräänlaisessa tyvenessä – suvantokohdassa – aiheuttaa sen, ettei ole mitään kirjoitettavaakaan. Olen toki muuttanut, ollut koulutuskartoituksessa ja hakenut töitä (laitoin työhakemuksen Dressmanniin, jonne haetaan myyjää/kiireapulaista), mutta ei elämässäni ole silti mitään suuria muutoksia tapahtunut. Ei uusia kavereita/ystäviä, vanhojen kanssa olen entistä vähemmän tekemisissä nyt kun asun Riihimäellä. Ei ihastumisia, ei pettymisiä, mutta ei myöskään onnistumisen tunteita. Vain olemista.

Ei minun ole paha olla, mutta ei hyväkään. Vain sellainen…noh, oleminen. Kunhan nyt olen ja möllötän ja mietin mitä tänään söisin. Elämäni kuulostaa varmasti tylsältä, mutta en koe itseäni tylsistyneeksikään, enkä masentuneeksi. Vain olen. Siinä on tietty autuus, että osaa vain olla, mutta liika on liikaa, mutta onpahan aikaa lukea.

Tarttis tehrä jotain, sanoi eräs presidentti. Niin tarttis, vielä kun keksisi, mitä tekisi. Työ toisi taloudellista vakautta sekä hieman sisältöä tähän neljän seinän sisällä kyhjöttämiseen. Vastausta odotellessa menee kuitenkin vielä toista viikkoa.

Huomenna lähtö Vesilahdelle, Lammasniemessä pidetään taasen Kontu-miitti. Kolmisenkymmentä ihmistä kahdessa pienessä mökissä. Siinä jos missä näkee erilaisia persoonia. Odotan mielenkiinnolla, millaisia keskusteluja siellä syntyy yön pikkutunteina. Tosin, en ole itse ilmoittautunut, mutta menen ainakin käymään. Ja avaimen hakeminen on minun vastuullani.

Konnusta tuli mieleeni, etten ole ollut järin aktiivinen Vihreässä Lohikäärmeessäkään aikoihin. Sielläkin tulee vastaan ongelma, josta jo mainitsin. Eli kaikki sanottava on jo sanottu tai ainakin joku joka on jo aiemmin kirjoittanut aiheeseen, on samaa mieltä kanssani, eikä minun ole näin ollen järkevää kirjoittaa vanhan toistoa.

Ehkä se, että oppii ymmärtämään, miten vaikeaa kirjoittaminen on, on alku uudelle. Ehkä sitten, kun todellan sisäistän asian, opin kirjoittamaan uudelleen. Ei vähemmän itsekriittisesti, mutta ehkä avoimemmin. Ehkä sitten uskaltaisi kokeilla erilaisia kirjoitustapoja ja leikitellä sanoilla. Ehkä pitäisi kokeilla enemmän erilaisia tyylejä, yrittää ottaa erilaisia näkökulmia tekstiin. Kirjoittaa sama teksti kahden eri henkilön näkökulmasta. Kuten olen monesti sanonut ja tulen sanomaankin: kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla, lukemalla ja kirjoittamalla lisää sekä lukemalla lisää ja vielä kirjoittamalla enemmän. Pitäisi itse muistaa soveltaa sanomisiaan omaan elämäänsä.

Pääsykokeita joista ei jatkomahdollisuuksia. Tai ainakin siltä tuntuu. Kirjeitä ei näy, eikä kuulu, joten pitää suunnitella syksy uusiksi. Ehkä Saariselälle töihin?

Jaa niin, joko olen kuollut tai verenpainemittari on rikki, sykkeeni on nolla. Oletan että mittari ei toimi koska kirjoitan tätä. Tai ehkä vain uneksin.

Alkuperäinen ajatukseni oli kirjoittaa useammin, mutta se ei tunnu toimivan koska asetan itselleni aivan liian korkean aiherajan. Tämä on ensimmäinen selkeästi sekava blogikirjoitus, enkä pidä siitä. Yritin ensin kirjoittaa vain niin sanottuja järkeviä ja asiallisia tekstejä, mutta ilmeisesti ajattelen aivan liian vähän. Tai sitten ajattelen liikaa kaikkea, enkä saa yksittäisistä asioista luotua kunnollista, perusteellista mielikuvaa, joista voisin sitten kirjoittaa. Pitää koittaa vähentää perfektionismia tässä asiassa.

Kaipaisin luettavaa. Kirjoja kyllä on iso nippu ja lukemattomia teoksia enemmän kuin ikinä ehdin lukea, mutta nyt etsin jotain kesälukemista. Agatha Christie on ollut suosikkini lukemattomia kesiä, mutta nyt en löydä mitään uutta (suomeksi) luettavakseni. Pitää tehdä muutos ja tarttua Oscar Wilden koottuihin teoksiin. Tai ehkä sittenkin Kafkaa.

Ykkösbonusasiakkaiden asiakaslehdessä oli haastateltu Tuomas Holopaista. Jutun mukaan Taru sormusten herrasta on J. M. Tolkienin kirjoittama. Ajattelin ilmaista närkästykseni moisesta virheestä kovaäänisesti. Eiväthän M ja R ole edes lähellä toisiaan näppäimistössä.

Huomenna ajelen Hämeenlinnaan ja sieltä torstaina Helsinkiin teologisen tiedekunnan pääsykokeisiin. Lukenut olen, mutta tuntuu kuin tieto valuisi päästäni pihalle kuin vesi hanhen selästä. Mielenkiinnolla ja pelolla odotan koetta.

Olen talon pää. Isäntäpari on lomalla Lapissa ja pojat jäivät kotiin. Joten minä toimin herrana pitäen yllä kuria ja nuhdetta. Paitsi että olen aika lepsu, mutta vain mikäli hommat hoidetaan kerralla eikä tarvitse miljoonaa kertaa sanoa kaikesta. Aika kiltisti ovat olleet.

Verkkoyhteisö Kontu ry:n suurin tapahtuma The Miitti lähestyy ja sitä myöten myös yhdistyksen vuosikokous, joka minun tulisi valmistella. Kohta tulee kiire, sillä vuosikokouskutsun tulee olla jäsenillä todisteellisesti kahta viikkoa (14 vrk) ennen kokousta. Samoin kaikki kokousaiheet pitää tietää siihen mennessä. Lisäksi pitäisi kirjoittaa puolivuotinen jäsenkirje. Tekemistä riittää ja kesätyökin alkaa perjantaina.

Uusi piippu pitäisi ottaa käyttöön ja sisäänpolttaa. Omat niksinsä siinäkin. Mutta mikään ei voita kesäistä päivää rannalla, piippu suussa, kylmää juotavaa käden ulottuvilla ja luettavaa ajankuluksi. Suomen kesä on hienoa aikaa, mutta vain siksi, että sillä on kavereinaan syksy, talvi ja kevät. Ilman näitä ei kesästä osaisi nauttia.

Professori J.R.R. Tolkienin työt veivät minut mukanaan Keski-Maahan ensimmäistä kertaa monen monituista vuotta sitten. Internetistä haettuani lisätietoa päädyin lopulta keväällä 2002 rekisteröitymään eräälle keskustelupalstalle joka tunnetaan nimellä Vihreä Lohikäärme ja joka oli ja on edelleen osa Kontua, Suomen suurinta Tolkien-aiheista internet-sivustoa. En kuitenkaan koskaan tullut liittyneeksi Suomen Tolkien-seuraan, syystä jota en ehkä koskaan saa tietää.

Aikaa kului, kirjoittelin Käärmeeseen, tutustuin ihmisiin mm. Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu -elokuvien jonotuksissa (jonotimme siis teltoissa Tampereen Itäiselläkadulla Plevnan edessä ensi-iltalippuja) ja muissa tapaamisissa. Tulin jossain määrin tunnetuksi Tampereen kontulaisten keskuudessa ja tutustuin myös muualla asuviin. Sitten, loka-marraskuussa 2006 tapahtui jotakin. Jälleen kerran nousi esille puheenaihe siitä, pitäisikö Kontu rekisteröidä yhdistykseksi sivuston tulevaisuuden turvaamiseksi ja tapahtumien järjestämisen keskittämiseksi. Aktiivista keskustelua, huomioita puolesta ja vastaan kunnes sitten joulukuun 19. päivä 2006 pidettiin perustamiskokous ja allekirjoitettiin perustamiskirjat. Kohta puolentoista vuoden ajan on ollut olemassa Verkkoyhteisö Kontu ry joka on toiminut varsin hyvin alkukangerteluista huolimatta. On ihmisiä, jotka väittävät että yhdistyksen toiminnan onnistuminen on pitkälti aktiivisen puheenjohtajan ansiota vaikka toki kunnia kuuluu kaikille hallituslaisille. Niin, minä olen se puheenjohtaja, osin siksi, että olin äänekkäimpiä yhdistyksen puolustajia ja otin myös asioista selvää ja tiedotin muille. Tästä saan kiittää saamiani kokemuksia kirkkovaltuustossa ja muissa seurakunnan luottamustehtävissä.

Lopulta liityin Suomen Tolkien-seuraan, sillä se on helpoin tapa vahvistaa yhteistyötä. Verkkoyhteisö Kontu ja Suomen Tolkien-seura kun eivät ole kilpailevia yhdistyksiä, vaan toisiaan tukevia. Toimintamme painopisteet ovat hieman erilaisia, mutta tarkoitus sama: edistää Tolkienin töiden tuntemusta ja muuta fantasiaa.

Sunnuntaina 27.4. oli Tolkien-seuran vaalikokous, jossa valittiin uudet hallituksen jäsenet. Kävi hassusti, löysin itseni kuluttamasta STs:n hallituksen varapuheenjohtajan tuolia. Pesti on lyhyt, sillä syksyllä pidetään seuraava vaalikokous, mutta tietää silti töitä, sillä varsinainen puheenjohtaja on hyvin paljon kiinni Finncon 2008 järjestelyissä.

Ja kuinkas sitten kävikään. Aloimme heti miettiä uusia tapoja tehdä yhteistyötä Tolkien-seuran ja Konnun välillä. Sovimme myös molempien yhdistysten hallitusten tapaamisesta, jotta voisimme hieman rikkoa mahdollista jäätä väliltämme. Mikäli sellaista on. Toivon, että tästä syntyy pitkäaikainen ja molemmin puolin hedelmällinen yhteistyötaival.

Sitten jotain ihan muuta. Kuten monet ovat jo varmasti kuulleet, tulee Guillermo Del Toro ohjaamaan kaksi elokuvaa liittyen Tolkieniin. Hobitin ja vielä nimeämättömän jatko-osan, joka tulee sijoittumaan Hobitin ja Taru Sormusten herrasta tapahtumien väliin. Peter Jackson, joka ohjasi ja käsikirjoitti (yhdessä Fran Walshin ja Philippa Boyensin kanssa) edelliset elokuvat, on mukana tuottajana. Suurella todennäköisyydellä Sir Ian McKellen palaa Gandalfin rooliin ja Howard Shore on ilmaissut kiinnostuksensa säveltää musiikit näihin elokuviin.

Santeri kuittaa.