Edellisen blogimoottorin eli Wordpressin päivityksen yhteydessä katosi sivujeni ulkoasu, enkä ole saanut aikaiseksi tehdä sen palauttamiseksi mitään. Näin myös kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Kevät tosin on ollut aika täynnä, olen juossut lääkärissä ja nykyisin käyn viikottain fysioterapiassa. Selkääni siis koitetaan kuntouttaa ja pitää kunnossa.

Sitten itse aiheeseen. Tai aiheisiin. Eurovaalit olivat ja menivät. Ei niin yllätyksellisesti Timo Soini oli suurin vaalivoittaja, mutta se ei ainakaan minusta ole hyvä uutinen. Soinin edustama puolue Perussuomalaiset – tuttavallisemmin persut – vaikuttaa puolueelta, jossa ei juurikaan ole sisäistä puoluekuria ja jokainen heidän jäsenensä ja kansanedustajansa saavat laukoa millaisia ajatuksia tahansa. Oinosen kuuluisaksi tullut kommentti, jossa rinnastetaan samaa sukupuolta olevien liiton sisäinen adoptio ja koirien kanssa naimisiin meno ansaitsee tulla mainituksi, kun etsitään vuosikymmenen typerimpiä lausahduksia. Ymmärrän toki sen, että  jokainen puolustaa omia näkökulmiaan ja asioita joihin uskoo, mutta silti kannattaisi tarkistaa, millä vuosisadalla elää. Nähdäkseni antiikin Kreikassa oli terveempi suhtautuminen homoseksuaalisuuteen kuin mitä nykyisin ajatellaan. Vaikka televisio on tuonut homoseksuaalit lähes jokaiseen arkipäivään, ei se silti ole saanut aikaan riittävän suurta ajatuksellista vallankumousta. Kuitenkin jokaisen olisi ymmärrettävä se, että homot, lesbot ja transihmiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Kaikilla on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siksi nostankin hattua Yle Teemalle, jolla on tänä kesänä yhtenä teemana nimenomaan seksuaaliset vähemmistöt  Teema Pride -nimellä. Suosittelen lämpimästi parin viikon kuluttua tulevaa Brokeback Mountainia, jossa loistavan roolityön tekee sekä Jake Gyllenhaal että edesmennyt Heath Ledger. Brokeback Mountain on ehkäpä paras ja kaunein sekä koskettavin rakkauselokuva, joka on tehty päättyvän vuosikymmenen aikana.

Eksyin kauas eurovaaleista. Niistä minulla ei hirvittävästi ole sanottavaa, mutta mainittakoon vielä uusi edustaja Mitro Repo. Minusta oli huutava vääryys, että häneltä on riistetty ortodoksisen kirkon pappisoikeudet vain, koska hän lähti eurovaaliehdokkaaksi ja pääsi edustajaksi. Kuten New York Times huomautti, Repo ei ole ensimmäinen pappissäädyn edustaja parlamentissa. Toisekseen en voi ymmärtää ortodoksisen kirkon isien näkemystä siitä, että ihminen ei voi toimia sekä poliitikkona että pappina. Repo on mielestäni ollut mainio esimerkki papista, jollaisia tarvitsemme enemmän. Hän on ollut mukana yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, hänet tunnetaan hyvän ruuan ja viinin ystävänä. Mitro Repo on tuonut myös ortodoksista kirkkoa lähemmän ihmistä ja suomalaiset tietävät hänen ansiostaan hieman enemmän niin ortodoksisuudesta kuin hyvistä viineistäkin. Tämän lisäksi myönnän, että Revon ajatuksia kuunneltuani olen vakuuttunut, että hän on parempi edustaja niin Suomen kuin suomalaistenkin kannalta, kuin ahdasmieliseltä vaikuttava Soini. Eikä tämä edes vaadi paljoa ajattelua, sillä Soini vetoaa itsensä kaltaisiin, osin rasistisiin ja yltiöisänmaallisiin keski-ikäisiin, jotka eivät ole ikinä oppineet ajattelemaan omaa napaansa pidemmälle. Tämä ajatukseni ei kuitenkaan ole sodanjulistus vaan ajatteluunjulistus. Kehotan kaikkia ajattelemaan itse. Kenelläkään ei ole olemassa valmiita, täydellisiä ratkaisuja.