Ei se
että on pahoillaan
riitä.

Se
että olet
riittää.

Se
että annan anteeksi
on kaikki.

5.12.2007

—

Askeleet taivaissa mielen
mustan maata tarpoessa
lumivalkea sokeuttaa
hiljaisuuden korventaessa
korvakäytävät ikiroutaan

—

Avaamaton partavesi
käyttöä odottava veitsi
kirjoittajan irvikuva
tuijottaa peilistä
horisonttiin

Horisontti kaukainen
lähimpänä yksinäistä
tähteä mielessä
kirkkaus pullossa
lähes tyhjä

Ei mitään pidä
katua paitsi mitä
et ikinä tehnyt
itsemurha ehkä
pois unohtaen

11.09.2007

—

Pöydällä pieni peili
“Jumalan silmissä kaunis”

Minkä Jumalan?
Kenen jumalan?

Piippu Kreikasta, toinen
Pekingistä, yksi Prahasta

Neljäs vielä Krakovasta
viides Wienistä.

Eurooppa pöydällä
maailma seinällä

Kynä kuivunut, sanat
kadonneet, kirja lopussa

Vielä viimeiset sanat
viimeiset rivit

Kaikki
loppuu aikanaan.

06.09.2007

—

Hiljaisuus tyhjyydessä
jonkin puuttuminen
tiedostamaton yksinäisyys
vääjäämätön seuraus.

Orgasmiton ejakulaatio.

03.08.2007

—

Sanoja seinällä
hikisiä sormenjälkiä
merkitykset sekaisin
ajatus hetkessä
seuraavan ymmärtämättömyys

Magneetteja jääkaapissa.

17.07.2007

—

Kuolon kalpea täysikuu
sykähdyttää sydäntä yksinäisen,
vierelleen toista kaipaavan,
nuorukaisen.

Tähtiä katsellen näkee hän
monituiset ihmiset
toistensa syleissä
vain ollen.

Yksi heistä hän toivoisi
olevansa, kokevansa lämmön,
tapaavansa jonkun
jonka arvoinen voisi olla.

Kuolon kalpea täysikuu
laskeutuu tilalle tullen
aamun auringon
ensimmäisen lämmön.

03.04.2007

Öinen taivas
tarjoaa näkymän
antiikkiin, uskomuksiin
ja jumaliin.

Metsästäjän vyö
Orion ja
Orionin vyö.

Siellä – ystävä – tapaamme
siellä olemme yhdessä,
vaikka muutoin
emme näkisikään.

Rakastavaiset katselevat
kuuta tahoillaan, me
me katselemme tähtikuvioita
ja erityisesti vyön
kolmen tähden suoraa.

Jos vain tapaisimme,
pääsisimme puhumaan,
ajan kanssa
paremmin tutustumaan -
jos mahdollista.

—

Vieraassa pöydässä

Luen Yrjänää
siemailen välillä
aamun ensimmäistä valkoviiniä.

Läheisessä pöydässä
ketään näkemättä
keskustelevat eronneet
toisiaan kuulematta.

Samat sanat toistuvat
samat sanat jäävät
kuulematta
samaa kieltä puhuen
toisiaan ymmärtämättä.

“Missä on se ihminen,
jonka kanssa aloin seurustella,
suunnittelin elämää?”
kysyy toinen
toisen ihmetellessä
“Missä on poika,
niin viaton ja valmis
elämään?”

En kuule ratkaisua,
olen jo lähtenyt matkalle
sanojen maahan
mielen toiselle puolelle.

—

Missä raja?

Pieni poika
ulkomaalaissyntyinen
käy kauppaamassa ruusuja.

“Kiitos, mutta ei kiitos,
itsellenikö ostaisin?”
kysyn ivallisesti ja
lähetän lapsen matkoihinsa.

Eivät osta muutkaan
viereisessä pöydässä
itketään, ehkä joudun
samaan tilanteeseen
myöhemmin tänään.

“En tiedä mitä ajatella,
en tiedä mitä tunnen. Miten
saatoit minut jättää vaikka
aavistinhan minä sen.”
lause kuin konekiväärin sarja.

“Kulissiako olisi pitänyt pitää yllä?
Näytellä rakkautta, vaikkei rakasta?”
Ehkä niin
tai sitten ei.

Viimeiset sanat
kaikuvat kaikkien
korvakäytävissä.

—

Uusi yritys

Vielä kerran
pidellään kättä kädessä
“jos sittenkin vielä”
kuuluu lähes äänetön toive,
“jos sittenkin vielä…”

Toisinaan annetaan uusi
mahdollisuus, toisinaan
lähdetään loukkaantuneina
vain harvoin sovitaan.

Vielä yksi, varastettu,
suudelma “muutatko mielesi?”
toinen yritys mutta
toinen kääntää päänsä pois.

“Ei, ei enää. Mikään
ei kuitenkaan muuttuisi.”
Ja toinen teeskentelee ymmärtävänsä.

Yhdessä naureskelua
“ollaan edes ystäviä”
miten usein ystävyys
suhteen jälkeen todella
toimii?

Jos unohdan elää
unohtaako elämä minut?

03.01.2007